Olen päättänyt ties kuinka monta kertaa viimeisen kuukauden aikana, että en lue vähään aikaan mitään Columbinesta. Tein saman päätöksen taas vähän aikaa sitten ja äsken löysin itseni googlailemasta Dylan Kleboldia ja lukemasta hänen päiväkirjaansa. Ilmeisesti tästä ei tule mitään, mutta ehkei se haittaakaan. Sitäpaitsi Dylanin päiväkirjan lukeminen on aika terapeuttista; yhtäkkiä oma elämä alkaa tuntua verrattain mahtavalta.
"Sit in here thinking of suicide gives me hope, that it'll be in my place wherever I go after this life. that ill finally not be at war w. myself, the world, the universe - my mind, body, everywhere, everything at PEACE... me- my soul (existence). & the routine - is still monotonous, go to school, be scared & nervous, somewhat hoping that people can accept me and that i can accept them."
Dylan ajatteli olevansa paljon yksinäisempi kuin hän oikeasti olikaan. Hän ajatteli, ettei kukaan ajattele hänestä mitään hyvää, vaan kaikilla on jokin dissataan Dylania -salaliitto. Kuitenkin suurin osa ihmisistä kuvaili Dylania hänen kuolemansa jälkeen vain hyvillä adjektiiveilla, Eric oli pikemminkin se, josta kukaan ei oikein pitänyt. Eric inhosi kaikkia muita ihmisiä ja asioita, Dylan lähinnä vain itseään. "Anyway... I was Mr. Cutter tonight - I have 11 depressioners on my right hand now, & my fav. contrasting symbol, because it is so true & means so much." Aika kumma sinänsä, ettei kukaan tuota Dylanin viiltelyäkään huomannut. Kaipa se on sitten helppo pitää salassa, vähän vaikea sanoa kun ei ole kokemusta. "I just hope she likes me as much as I LOVE Her. I think of her every second of every day, I want to be with her, I imagine me & her doing things together, the sound of her laugh, I picture her face, I love her. If soul mates exist, then I think I've found mine." Eipä ilmeisesti kovasti auttanut sielunkumppanin löytäminen, eikä se autakaan jos ei tee mitään kyseisen kumppanin eteen. Ja Dylanhan ei tainnut tehdä. Minulla ei ole kyllä mitään ideaa kuka tuo kyseinen tyttö oli (niin kuin ei kovin monella muullakaan), mutta epäilen vähän olisiko hän ollut Dylanin sielunkumppani. Luulen kuitenkin, että Dylan voisi vieläkin olla onnellisesti (tai miten sen nyt ottaa) elossa, jos olisi löytänyt oikean rakkauden. "oooh god, i want to die sooo bad. Such a sad, desolate, lonely, unsalvageable i feel i am. Not fair, NOT FAIR!!! I wanted happiness!! I never got it!!! let's sum up my life, the most miserable existence in the history of time."Tämä on heti seuraavasta päiväkirjamerkinnästä tuon äskeisen jälkeen. Dylanin mielialat heittelivät aika laidasta laitaan; joka toinen päivä hän oli rakastunut ja onnellinen, joka toinen päivä tahtoi vain kuolla. Ja kukaan ei huomannut, kuinka masentunut hän oikeasti oli, ehkä silläkin oltaisiin voitu estää jotain. Tai sitten ei. "One day. one is the beginning? the end. hahaha. reversed, yet true. About 26.5 hours from now the judgement will begin. Difficult, but not impossible, necessary, nervewracking & fun." Tästä nyt ei tarvitse sanoa paljon mitään. Dylan halusi kuolla, hän kuoli ja sai kostaa pahan olonsa ihmisille. Toivottavasti hän sai sen rauhan, mitä kaipasi, eipä tässä nyt voi oikein muuta toivoa. 
I hurt myself today
To see if I still feelI focus on the pain
The only thing that's real
1. Mitä mieltä olet äitisi musiikkimausta?
- Nojaa. Onhan se aika paskaa, mutta enpä minä siitä sille valita. Ostin jopa Lauri Tähkää äidille joululahjaksi, vaikka tiedänkin kärsiväni siitä. Lauri Tähkä on pahinta kuraa maailmassa.
2. Tykkäätkö paketoida antamasi lahjat kauniisti?
- No tykkään periaatteessa paketoida ne, mutta kauniisti? Kunhan se lahja nyt piilossa pysyy niin kaikki on okei.
3. Oletko koskaan haaveillut tietystä talosta?
~ No enpä oikeastaan. En hirveästi tsekkaile taloja.
4. Mitä tekisit öisin jos sinun ei tarvitsisi nukkua?
~ No mitäköhän? Varmaan dataisin tai kirjoittaisin tai nukkuisin ihan nukkumisen ilosta. Ei mitään hajua.
5. Pitäisikö lapsia valistaa alkoholin ja tupakoinnin haitoista? Miksi/miksi ei?
- No kyllä kai niitä pitää, mutta kohtuuden rajoissa. Ja harvoinpa se valistus mitään auttaa, lapsethan tekevät mielellään kiellettyjä juttuja.
6. Mitä jääkaapista/kaapista löytyy sinun jäljiltäsi lähes aina?
- Purkkimandariineja ja viinirypäleitä. Paitsi eihän niitä varmaan edes säilytetä jääkaapissa. Shit.
7. Mikä väri kuvaa tämän hetkistä mielialaasi ja miksi?
- Hmmm. En tiedä, koska mielialani on nyt jotakuinkin sekava. Toisaalta odottava, koska mäkihyppy alkaa kohta, mutta toisaalta vittuuntunut, koska koulu alkaa huomenna. Jaa-a, sanotaan sitten vaikka vihreä?
8. Mikä on ollut kivuliainta (fyysisesti), mitä sinulle on tapahtunut?
- Kaikki luiden murtamiset ovat olleet aika tuskallisia. Ranteen murtaminen sattui vielä enemmän kuin se solisluu silloin joskus. Se oli kyllä helvetin kivuliasta.
9. Kiinnitätkö koskaan huomiota siihen, millaisessa pullossa ostat vettä/limpparia/alkoholia jne?
- Enn pahemmin. Jos on joku erityisen söpö pullo niin sitten kai.
10. Paras kauneudenhoitoniksisi?
- Yritä olla tyytyväinen itseesi.
11. Minkä värisellä pohjalla kännykässäsi lukee "1 viesti vastaanotettu"?
- Hmm. Ei aavistustakaan.
12. Suurin asia mitä olet tehnyt toisen ihmisen puolesta?
- Harvemmin teen asioita toisten ihmisten puolesta, enkä todellakaan muista niitä jälkeenpäin. Joskus vaan olen siivoillut äidin puolesta, eli ei mitään mainitsemisen arvoista.
13. Mitä ajattelet kun juokset?
- Kuuntelen yleensä musiikkia. Joten ajattelen kai sitä musiikkia sitten.
14. Mitä asioita olisit voinut jättää tekemättä? Miksi?
- Mulla on tämä en kadu tekemiäni asioita -periaate, joten en edes mieti tätä kysymystä.
15. Jos kirjoittasin elämäkerran, millainen siitä tulisi?
- Harmaa. Ja aivan helvetin tylsä.
16. Oletko sekoillut alkoholin kanssa?
- En ole en. Juominen on sinänsä okei, mutta sekoilu on aina tyhmää. Inhoan olutpullo kädessä heiluvia tusinateinejä, jonkun pitäisi sanoa niille kuinka säälittäviä ne ovat.
17. Miltä tuntuu seistä vesisateessa?
- En ole pitkään aikaan seissyt vesisateessa, mutta kivalta kai.
18. Jos Suomella olisi varaa, pitäisikö kaikille naisille kustantaa ilmaiset siteet/tamponit/kuukupit, koska naiset eivät voi kuukautisilleen mitään?
- Jos joku menee vararikkoon siteiden takia, niin asiat ovat aika huonosti. Miksei samantien kustanneta kaikille ilmaiset aseet, koska eihän sille voi mitään jos tulee tarve ampua joku. Hah hah HAH.
19. Mitä ystäväsi pitäisi tehdä, jotta hän menettäisi luottamuksesi?
- Kertoa asioistani kaikille. Ja käyttäytyä kuin idiootti.
20. Itketkö koskaan ilosta? Miksi/miksi et?
- En ole koskaan itkenyt ilosta. Enkä oikeastaan tiedä miksi, harvoin iloitsen mistään niin paljon.
21. Millaisena ihmisenä haluaisit muiden ihmisten muistavan sinut kun olet kuollut?
- Kusipäänä <3
22. Millä puhdistat meikit?
- Vedellä. Ja jollain poistoaineella kai.
23. Jos maailmassa olisi vain yksi kangaslaatu, mikä se olisi ja miksi?
- Vittu minä mitään kangaslaatuja.
24. Kauheinta mitä isällesi voisi tapahtua?
- No jaa. Oishan sen kuolema aika kauheaa. Siis minulle, isästä en tiedä.
25. Oletko koskaan herännyt lattialta?
- Olen ehkä joskus. En muista tilannetta.
26. Kestäisikö ystävyyssuhteesi sen, jos asuisitte toisella puolella Suomea?
- Tuskin. Minulla ei yleensä ole aikaa/jaksamista/halua pitää yllä mitään kaukoystävyyssuhteita.
27. Mitä uutta söit/joit viimeksi? Oliko hyvää?
- Söin Rosson kanakeittoa. Oli hyvää joo.
28. Mitä olisit valmis tekemään mielipiteidesi puolesta?
- Paljon. Ehkä vähän liikaakin. Kuolla tuskin voisin mielipiteideni puolesta, pelkään kuolemaa liikaa, mutta tappamaan...? Kuka tietää.
29. Tupakoiko suurin osa ystävistäsi?
- Ei suurin osa, joku osa vain.
30. Miten haluaisit herätä seuraavana aamuna?
- Kivasti ja pehmeästi. EI TOTEUDU.
31. Jos sinulla on sisaruksia, minkä ikäisiä he ovat ja mitä he opiskelevat?
- Ei ole, olen ainoa lapsi. Eli hemmoteltu paska-aivo, kuten useimmat ajattelevat. Hmmm.
32. Oletko koskaan rikkonut lakia? Miksi?
- Olen kai. Koska lait eivät pahemmin kiinnosta.
33. Jos olisit perhonen, minkä näköinen olisit?
- Enpä ole koskaan tullut miettineeksi. Ihme.
34. Miltä meikkisiveltimesi näyttävät?
- Sieniltä kai.
35. Mistä ruumiinosastasi pidät eniten?
- Juuri tällä hetkellä en tykkää mistään. Kysykää vuoden päästä uudestaan.
36. Mitä uutta haluaisit kokeilla joskus?
- Haluaisin harrastaa ampumista. Siis ihan oikeasti. Tiedän että teitä kaikkia pelottaa nyt, mutta tämä on fakta.
37. Minkä ikäinen on vanhin serkkusi? Entä nuorin?
- Hitto luin että minkä värinen. Vihreä.
38. Minkä tyylinen huoneesi sisustus on?
- Aika perus. Värien sekamelskaa sun muuta, eipä pahemmin mitään hienoa.
39. Jos sinulle annettaisiin loputtomasti rahaa ja saisit kaiken mitä haluaisit, muuttuisitko koppavaksi?
- En tiedä.
40. Omistatko kangaskasseja? Jos, niin millaisia?
- Omistan, mutta en tähän hätään muista millaisia. Varmaan jotain ihan perus-settiä.
41. Minkä piirretyn olisit lapsena voinut katsoa yhä uudestaan?
- En tiedä. En muista. Varmaan jotain Pokemoneja.
42. Saako lapselle sanoa, jos hän on saanut alkunsa vahingossa tai jos häntä ei ole toivottu?
- No jos ollut niin tyhmä, että on synnyttänyt lapsen jota ei halua, niin ei sitä tarvitse sanoa lapselle. Lapsi on luultavasti yhtä tyhmä kuin vanhempansa, joten hän luultavasti hyppäisi junan alle kuultuaan totuuden. The end.
43. Lempivenytyksesi?
- Huoh.
44. Mihin et ottaisi lävistystä ja miksi?
- Huuleen, koska sellaiset lävistykset ovat yksinkertaisesti rumia.
45. Onko kukaan ystävistäsi ollut koskaan pidempään sairaalassa (syntymistä ei lasketa)?
- En ainakaan muista.
46. Oletko koskaan pyörtynyt?
- Melkein. Olin ollut juuri kuumessa ja kun nousin ylös, niin kaaduin ja runnoin itseni ihan kivasti pöydänkulmaan.
47. Oppiiko päättyneistä seurustelusuhteista mitään?
- Oppii olemaan seurustelematta.
48. Mitä historiallista hetkeä olisit halunnut olla todistamassa ja miksi?
- 20.4.1999, Columbine high school ja kaikkien kouluampumisten äiti. Olisin niin halunnut olla kärpäsenä katossa. Keksikää minulle aikakone!
49. Mitä haluaisit sanoa viisi vuotta nuoremmalle itsellesi?
- Tee jotain. Älä vain ryömi siellä suossa ja leiki kuin mitään ei tapahtuisi.
50. Millainen haluaisit olla 50-vuotiaana?
- Tällainen.
Whole life is war and whole life is pain. And you will fight alone in your personal war. Olen miettinyt viime aikoina. Tai oikeastaan en. Tykkään vain sanoa ajatelleeni asioita, että näyttäisin muiden silmissä jotenkin fiksummalta. Vaikka kyllä minä ajattelenkin, en vain tiedä itsekään mitä, ketä ja miksi. Kaikki tuntuu liian hankalalta loppujen lopuksi, enkä varmaan tule koskaan löytämään itseäni oikeasti. Olen vain kasa rooleja. Enkä tiedä itsekään mikä niistä on se oikea ja minulle sopivin. Typerää, typerää, typerää, valitusta, ulinaa. Miksi en elä niin kuin opetan? Inhoan ihmisiä jotka valittavat turhasta, en jaksa heidän lähellään ja loppujen lopuksi sanon jotain ilkeää. Ehkä minun pitäisikin raivota itselleni. Kuulostaa mahtavalta. Olen kuullut viime aikoina olevani itsestäni käytettävän kolmea adjektiivia enemmän kuin tarpeeksi. Olen kuulema a) Ilkeä b) Kyyninen c) Epäilyttävä Ihana lista, ihan tekisi mieli tanssia. Ja oikeastaan olenkin aika iloinen, sillä kyynisyys on minusta mahtavaa, pessimismi tavoiteltavaa ja ilkeyskin kohtuuden rajoissa vain hyvä juttu. En nyt sano että olisi jotenkin huono juttu olla optimistinen kiltti maailmanparantaja, mutta sellaisista ihmisistä minä en pidä. En halua että kukaan moraalisoi minua, minun valintojani ja tekojani. Koska ne ovat MINUN päätöksiäni. Ajattele väärin jos haluat, mutta joka tilanteessa ajattele itse.En kuitenkaan koe olevani mitenkään erityisen ilkeä. Varsinkin netissä saatan sanoa aika pahasti, koska en ole itse koskaan kyennyt ottamaan nimettömänä annetuista haukuista itseeni. Jotkut kuitenkin ottavat, eivätkä siksi siedä minua. Ja sekin on minulle ihan sama. Oikeastaan saan jotain sairasta mielihyvää siitä, että onnistun pahoittamaan jonkun mielen. How great is that? Tunnustan olevani kyyninen, sillä en usko ihmisten pyyteettömään hyvyyteen enkä mihinkään muuhunkaan sellaiseen maailmanparannus -paskaan. Ihmiskunta ei ole hyväksi maapallolle, eikä kukaan voi yksittäisillä hyvillä teoilla kuvitella tekevänsä maailmasta paremman paikan. Kaikki te kuitenkin havittelette omaa etuanne. Haluatte olla pidettyjä, parempia ihmisiä. Minulla ei ole mitään halua olla hyvä ihminen, koska hyvyys on ihmisen luoma käsite. Taas yksi turha käsite monien muiden joukossa. Mutta silti me tarvitsemme näitä käsitteitä luodaksemme itsestämme sellaisen kuvan kuin haluamme. Oli se sitten toiveajattelua tai ei. En ole epäilyttävä, en tunnusta ajatusmaailmaani mitenkään vääntyneeksi. Minulla on kone täynnä materiaalia kouluampujista, punasävyinen Youtube -profiii täynnä videoita heistä. Rakastan pohtia sitä, millainen heidän ajatusmaailmansa oli ja allekirjoitan osan heidän ajatuksistaan. En silti ihaile heitä, en halua olla samanlainen kuin he, en fantasioi tekeväni samaa kuin he. Mutta ei minua haittaa, vaikka ihmiset ajattelevat minun olevan viksahtanut. Pääasia että itse tiedän millainen olen. Ja millainen en ole. Oikeastaan todellisuudentajun hukkaaminen olisi mahtavaa. Sitä odotellessa. I believe I can see the futureCause I repeat the same routineI think I used to have a purposeBut then again, that might have been a dreamOttaa päähän. Taas. Avauduin jo galleriaan, avaudun nyt tännekin. Jupinaa aseistaJuuri nyt ärsyttää idioottimainen keskustelu siitä, saisiko tavallisilla pulliaisilla olla aseita vai ei. Minulla ei ole, eikä minulle asetta annettaisikaan, mutta hei, en minä edes halua sellaista. Kaikki poliitikot itkevät sitä, että aselakeihin pitäisi saada muutoksia silläkin uhalla, että se vaikeuttaisi ihan tavallisten täysin tervejärkisten ihmisten aseharrastuksia. Kuitenkin niin pienellä prosentilla näistä ihmisistä on aikomus käyttää asetta johonkin muuhun kuin maalitalulujen ampumiseen tai eläinten listimiseen. En hyväksy metsästystä, mutta kaikki maailman ihmiset eivät lopettaisi lihansyömistä, vaikka saisivat kuinka paljon maailmaarakastavia eläintensuojelijoita kimppuuna (ihan oikein, en arvosta heitäkään). Joten oli ihmisellä oikeus tappaa eläimiä tai ei, metsästyksestä kinaaminen on sama kuin hakkaisi päätään seinään kerta toisensa jälkeen. Turhaa, turhaa, turhaa. Monesti kuulee sanottavan, etteivät tavalliset ihmiset tarvitse aseita. Joo, kielletään samantien tupakka, alkoholi ja nopeat autot, koska eiväthän ihmiset tarvitse niitäkään. Kaadetaan netti ja bannitaan iltapäivälehdet, kuka niitä kaipaa? Tietenkin pitää kieltää myös veitsien hallussapito, koska niilläkin voi tappaa yhtälailla. Aseen kanssa se on toki helpompaa, mutta veitselläkin voi tappaa perheen jos toisenkin. Ja samalla vaivalla voi terästää keiton tiskiaineella. Ihan oikeasti.
Jos aseita ei saisi niin helposti, säästyttäisiin koulusurmilta ja perhetragedioilta sun muilta. Niin varmaan, onhan se jo todettu kuinka saamarin vaikeaa niitä aseita on hankkia ei-niin-laillista tietä. Ja jos asetta ei saa, niin ainahan voi lueskella vähän anarkistin keittokirjaa ja tekaista pari pommia, joilla saa aivan yhtä pahaa tuhoa aikaan. Ja jos ihan totta puhutaan; parin ihmisen kuolema ei maailman mittakaavassa tunnu oikein missään, eikä sen takia kannata alkaa bannimaan ihan kaikkea mahdollista. Vasta sitten, kun keksitään lastata kaikki maailman aseet avaruusrakettiin ja lähettää koko hökötys johonkin kaukaisella planeetalle, tämä helvetin tyhmä keskustelu johtaisi johonkin - eikä silloinkaan mihinkään erityisen järkevään lopputulokseen.
Huoh. Joskus en vain jaksa ihmisiä.  Minulla on tylsää, joten päätin päivitellä tätäkin blogia vaihteeksi. Eipä minulle mitään uutta kuulu, koskaan ei tapahdu mitään, mutta ei kai se ole pointti. Jotenkin tuntuu, että blogeja kirjoittavat vain ihmiset, joille ei tapahdu koskaan mitään mullistavaa. Eikä sillä että se olisi edes huono juttu. Minä en ainakaan edes kaipaa jännitystä ja vaaroja ja vaarallista elämää. Tykkään tästä tällaisena. Olen ollut todella todella todella saamaton viime aikoina. En ole tehnyt koulun eteen mitään, en ole tehnyt sosiaalisten suhteiden eteen yhtään mitään. Nyt alkaa tuntua jo hieman paremmalta jälkimmäisen suhteen, mutta ensimmäinen on aika retuperällä. Koulu? Mikä se on? Ja ketä se kiinnostaa? Ei ainakaan minua. Ja taas moni asia pistää vihaksi. Miten ihmiset osaavat aina olla niin idiootteja, että pistävät epäilemään koko ihmiskunnan järkevyyttä. Aina ollaan niin suvaitsevaisia ja avoimia ja täydellisiä ja plaaplaaap, mutta oikeasti ollaankin vain ahdasmielisiä paskoja. Puhutaan siitä miten halutaan parantaa maailmaan ja miten huonosti asiat muualla ovat. Kannattaisiko ehkä aloittaa parantamalla itsensä kaikista ennakkoluuloista ja asenteista, jotka yhteiskunta meille antaa valmiina? "Tappaminen on väärin, itsemurha on väärin, olette pahoja ihmisiä jos teette/ette tee tuota tai tätä." Kiinnostaa ihan saatanasti mitä muut ovat mieltä, saan ajatella kuten haluan. What I don't say I don't do ja niin edelleen. If you want peace, prepare for war. Päivän vuodatus.
Hei nyt on niin hyvä fiilis taas vaihteeksi, että voisi vaikka tanssia. Harmi että ulos jäätyy, jos uskaltautuu pistämään nenänsä sinne. Hyvää joulua kaikille! Tavataan vinkumisen, ulinan ja valituksen (plus pienten positiivisuuden pilkahdusten) merkeissä pyhien jälkeen! Nyt lanttulaatikkoa ja Ihmeellinen on elämä. <3  Se tuli vihdoinkin! Meinasin nielaista kieleni, kun laahustin koulun jälkeen väsyneenä postilaatikolle olettaen löytäväni sielä vain kasan turhia joulukortteja ja pari laskua. Löysin sieltä niiden sijaan Adlibriksen paketin. En varmasti koskaan ole kohdannut ihanampaa näkyä. 300 sivua pelkkää Columbinea, pikkufaktoja ja suurempia linjoja. Ehkä vihdoinkin saan vastauksen pariin sellaiseen kysymykseen, jotka ovat häirinneet minua kauan. Ainakin minulla on joululomalla jotain tekemistä. Muut lukevat jouluaattona keveitä romaaneja, mutta meikäläinen selaa englanninkielistä koulusurma -opusta. Kukin taaplaa tyylillään, niin se on. Oikeastaan tänään ei ole tapahtunut mitään kummepaa. Meinasin nukahtaa jokaiselle tunnille, enkä ole taaskaan tehnyt läksyjen eteen yhtään mitään. Vituttaa jo valmiiksi koeviikko, varsinkin fysiikan osalta. Tiedän etten osaa mitään, mutta toisaalta, ei maailma siihen kaadu. Ei ole ennenkään kaatunut. Se ei ole este vaan hidaste. Isän mielestä KMFDM ei ole musiikkia. Kostin ja laitoin soimaan kaikki KMFDM:n kappaleet, jotka koneelta löysin. Dogman, Wasten, Stray bulletin ja Der Mussolinin jälkeen isä häipyi, eikä kuunnellut niitä loppuja. Kaikilla ei sitten ole mitään makua musiikin suhteen :> Taidan mennä lueskelemaan ~
...joten päätin aloittaa uuden blogin. Päivittelen kyllä tätäkin, mutta en mitään kauhean henkilökohtaisia ajatuksia sun muita enää pistä, koska liian moni minulle tuttu ihminen seurailee tätä. Uuden blogin osoitetta saa kysyä; se asustelee Livejournalissa. Eipä muuta tällä erää. Väsyttää. Ja haluan suklaata. Pekka-Eric Auvinen [x] Olen lukenut filosofien kirjoituksia...
[x] ...ainakin yhtä seuraavista: Nietzsche, Linkola, Platon.
[x] Kuuntelen ainakin yhtä seuraavista: KMFDM, Sturmgeist, Deathstars, Rammstein.
[] Kärsin/olen kärsinyt paniikkikohtauksista.
[] Olen kokenut Internet-rakkauden...
[] ...onnettoman sellaisen.
[] Ihmisrotua pitäisi jalostaa.
[x] Olen YouTubessa.
[] Olen koulukiusattu.
[x] Olen individualisti. 5/10
Matti Saari [] Olen misantrooppi.
[x] Kuuntelen ainakin yhtä seuraavista: KMFDM, :wumpscut:, Rammstein, Turmion kätilöt.
[] Olen aina halunnut teurastaa mahdollisimman monta ihmistä.
[] Poliisit ovat kuulustelleet minua.
[x] Pidän kauhuelokuvista.
[x] Vapaus on tärkeää!
[] Teen pitkäjänteisiä suunnitelmia.
[] En tykännyt/tykkää/tykkäisi armeijasta.
[] Minussa on pyromaanin vikaa.
[] Olen ateisti. 3/10
Kip Kinkel [x] Pidän elokuvamusiikista.
[x] En tahdo vanhempieni joutuvan häpeämään minua.
[] Minulla on oppimisvaikeuksia...
[] ...siinä määrin, että olen jäänyt luokalleni.
[] Aseet ja pommit kiinnostavat.
[] Olen ollut tekemisissä poliisin kanssa.
[x] Olen/olen ollut masentunut.
[] Minulla on ollut (kurinpidollisia) ongelmia koulussa.
[] Väkerrän itse pommeja.
[] Olen pyytänyt jotakuta tappamaan minut. 3/10 Eric Harris [/] Olen älykäs
[] Olen hyvä manipuloimaan ihmisiä.
[] Syön/olen syönyt masennuslääkkeitä.
[x] Vihaan tyhmiä ihmisiä
[/]…ja lähes kaikkea muutakin.
[x] Postaan vihaisia tekstejä internetiin.
[] Olen joskus turhankin hyökkäävä.
[x] If you want peace, prepare for war.
[] Valehtelen paljon.
[/] Kannatan luonnonvalintaa
4½/10
Dylan Klebold [] Itsensä satuttaminen on kivaa.
[x] Näytän harvoin oikeat tunteeni
[x] …mutta kun suutun, suutun kunnolla.
[x] Olen/olen ollut masentunut.
[/] Tahtoisin olla onnellinen ja rakastettu.
[x] Olen ujo.
[x] Olen joskus halunnut kuolla.
[x] Pelaan väkivaltapelejä.
[x] Pelkään jääväni yksin
[] …koska kaikki ihmiset juonittelevat minua vastaan.
7½/10 ********* Tämä herättää vain yhden kysymyksen. Miksi Eric Harris ja Dylan Klebold on taas yhdistetty. Minusta on aivan helvetin ärsyttävää, että heistä puhutaan yhtenä ihmisenä, koska eroavaisuuksia on kuitenkin melkein enemmän kuin niitä yhtäläisyyksiä. Huoh. //Erottelin Ericin ja Dylanin toisistaan. Minulla oli elämä, mihin se katosi?
I remember the days I remember the place
Cause I wish you were mine just a moment in time
Say my name night until you it feels right
Cause into your arms I fall,
You decided to leave just as long as I breath
It's my very last try don't you tell me goodbye,
I remember the place, I remember the days,
the best time of my life
*******
Mother, father
The battle I fight is for no one
No one but myself
Brother, sister
The devil inside is my own now
There's no way you could understand
********
Hide my head
I wanna drown my sorrows
No tomorrow
No tomorrow
********
We are the nobodies
We wanna be somebodies
When we're dead
They'll know just who we are
*******
Tänään on niin tyypillinen sunnuntai. Istun vaan tässä, enkä saa mitään aikaiseksi.
Äsken yritin tehdä fysiikan läksyjä, mutta se jäi taas vain yrittämiseksi. Ei vain
jaksa. Olen vetänyt koko viikonlopun ihan älyttömästi suklaata ja kaikkea muuta
paskaa, mutta yritän ajatella, että joulun jälkeen parannan tapani. Saas nähdä.
Näin toissa yönä aika friikkiä unta Ericistä ja Dylanista. Herättyäni oli aika kauan
sellainen olo, että mitäköhän vittua nyt. En tiennyt missä olen ja tuntui, että uni
jatkuu vaan, vaikka hereillä olenkin. Onneksi ei sentään ollut mikään seksiuni, siinä
olisi ollut jo syytä huolestua mielenterveydestä. Haha.
Haluan vain nukkua. Ja kirjoittaa. Ja syödä lisää suklaata. On minullakin elämä.
//Ja taas tämä vittuilee noiden fonttien ja muiden kanssa. Murr.
En ole muistanut päivitellä tätä blogia kuuteen päivään. Ihan hirveä tauko, pitäisikö samantien luopua koko blogista? No ei sentään, vaikka nyt onkin kiirettä pitänyt kaikkien kirjoitusprojektien ja koulujuttujen kanssa. Enpä oikeastaan niitäkään voi syyttää. Mitään ei vain yksinkertaisesti ole tapahtunut, ei hyvää eikä sen puoleen huonoakaan. Kaikki on niin semitylsää ja semitavallista. Jotain voisi tapahtua. Jaksotodistukset saatiin tänään. Ihan mahdottoman hyvä lappunen ottaen huomioon sen, kuinka paljon panostan yleensä kouluun :'> Kemia: 8Fysiikka: 8Äidinkieli: 10 (!!!!)Matematiikka: 6Ruotsi: 9Liikunta: 8Äidinkielen kymppi on kyllä parasta, mitä minulle on pitkään aikaan tapahtunut. Olen aina toivonut saavani kyseisestä aineesta kympin, ja nyt se sitten toteutui. Mahtavaa. Yritän taas tehdä aivan liian montaa asiaa yhtäaikaa. Surffailen etsimässä kaverille joululahjaa, luen Columbine siteä ja kirjoitan erästä ficciä. Niin ja katson televisiota. Turha varmaan sanoakin, etten saa mitään aikaiseksi. Pitäisi ehkä lopettaa tällainen hyppely ja keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Mutta eihän se minulta onnistu. Kaikkimulletännejaheti. Sain aivan ihanaa kommenttia uudesta kouluampumisiin liittyvästä novellistani, jonka postasin Finiin eilen. Olin odottanut jotain tulikivenkatkuisia haukkuja tai muuta yhtä mukavaa, mutta yllätyin kyllä iloisesti luettuani niitä paria kommentia, jotka olin saanut. Varsinkin toisen loppuosa sai minut tuntemaan itseni hyväksi kirjoittajaksi. Ehkä olenkin oikeasti sellainen. En tiedä. "Tää oli hämmästyttävän hyvä. Joka sana oli kun verellä kirjoitettu, täynnä tuskaa ja katkeruutta. Sä olit saanut niin hyvin kaikki ajatukset näin lyhyeen tekstiin. Toisin sanoen kirjoitit tiivistyneen tarinan, ylimääräiset sanat ois ollut jotain löpinää. Ja tunnelma on todentuntuinen, ihan kun oisi ollut tuolla. Näinä hahmoina, ei noina tapettavina ihmisinä.Teksti on sellanen joka aiheuttaa ristiriitaisia ajatuksia. Tulee tunne ettei tällasta saisi julkaista koska tää menee jonkin inhimillisyyden rajan yli. Mutta kirjoittajat vain tuppaa rikkomaan näitä rajoja. Sen takia tää on niin hyvä, tästä maistaa kielletyn hedelmän." <3 Ja tekstinhän voi lukea tästäTaidan palata lukemaan jotain sälää Columbinesta ja jättää tämän blogin rauhaan. Adios.  Tätä päivää voi kuvailla vain yhdellä sanalla, mutta en ole vielä keksinyt sitä sanaa. Masentava se ei ainakaan ole, eikä myöskään jännittävä. Ehkä se on jäsentävä. Hahhaa. Ei väsytä tippaakaan, vaikka olenkin tänään vain juoksennellut paikasta toiseen ja pitänyt omaa kivaa. Hassua mutta ei kuitenkaan. Miksi en osaa kirjoittaa mitään edes etäisesti järkevää? Aamupäivä meni suhtkohta malikkaasti. Kerkesin jopa ajoissa kouluun, mikä on jo ihme. Ruotsi ei ole koskaan kivaa, mutta huostaanotin kaverin söpön laskimen ja leikin sen kanssa. Opin tunnilla sen, että jotkut outoilijat kutiavat ranteistakin. Aika epänormaalia minusta. Oli kivaa ratsastaa, vaikka sainkin samaisen kääntymättömän hepan kuin viime kerralla. Nyt suijui jo hieman mallikkaammin, vaikka kyllä minä edelleen kiskoin suusta aivan liikaa. Huomasin sen itsekin. Eikö se ole jo hyvä juttu että tajuaa ongelmansa? Hypittiin vähän esteitä ja kyllähän me ne ylitettiin kivasti, Kalle on oikea esteratsu. Kyllä sellasella kelpaa toisinaan mennäkin (9 -vuotias ruuna Chanas, kuvassa ylempänä.) Inhoan muuten sellaisia idiootteja, jotka tulevat neuvomaan ja pätemään asioissa, jotka eivät kuulu heille paskaakaan. Täysin pieleen menneen ratsastustunnin jälkeen ei ole kiva kuulla, mitä kaikkea teki väärin ja miten pystyisi ratsastamaan paremmin. Hyväksyn kyllä rakentavan kritiikin sellaisilta ihmisiltä, joilla on pätevyyttä sitä antaa, mutta en muilta. Jos tyyppi vielä aloittaa palopuheensa sanoilla: "Kun minä ratsastan sillä, niin teen näin ja näin, eikä silloin ole mitään ongelmaa." Kiinnostuksen kivivyöry näin kivasti sanoakseni. Tuhosin karkkilakkoni. Sorruin isän tuomaan suklaaseen. No ehkä muutan tämän lakon sellaiseksi, etten itse saa ostaa karkkia, mutta saan syödä muiden tuomia karkkeja. En yksinkertaisestijaksaviitsi. Haluaisin jotain vipinää. Haluaisin pojan, jonka kanssa pussailla ja olla vain. En halua vakavaa suhdetta, en kykene sellaiseen. Haluan vain olla lähellä. Voisin yrittää välittää, vaikka se on minulle vaikeaa. JA NYT AIHEESTA COLUMBINEEN Jotenkin on hirveästi väsyttänyt viime aikoina, en ole jaksanut tehdä niin paljon tutkimustyötä kuin haluaisin. Tänään voisin katsella vähän videoita ja googlailla vähäsen vaihteeksi, josko löytyisi jotain mielenkiintoista. Voisin myös lukea Minfon Columbinekeskustelun taas kerran läpi. Hmm. Tilasin Sascha Huttusen A Lasting impressionin vihdoinkin. Kallis se on, mutta toivottavasti hintansa väärti. Tuo Bill Epperhartin kirja on aika järkyttävä oikeastaan. Siis järkyttävän huono. Huomaa kyllä että se on papin kirjoittama. Vaikka olenkin kohtuullisen uskonnollinen, en silti jaksa lukea sivu sivun perään marttyyreista ja siitä, kuka meni rukoilemaan mihinkin. Ei vain kiinnosta katsella asiaa tällaiselta kannalta. Minä en jaksa uskoa, että Dylan ja Eric murhasivat vain siksi, etteivät he olleet löytäneet Jumalaa.
Tämä video saa aina jotenkin hyvälle tuulelle, mutta samalla pohjattoman surulliseksi. Täydellinen opetusvideo niille, joiden mielestä Dylan ja Eric eivät olleet ihmisiä. Voisi mennä tekemään jotain fiksumpaa. Minun olisi pitänyt olla tunti sitten koulussa. Haha. En ollut laittanu herätyskelloa edes soimaan, joten heräsin yhdeltätoista siihen tunteeseen, että nyt on jotain pielessä. Vitutti aika raskaasti silloin, nyt ei enää pahasti. Käväisen tunnin koulussa ja pääsen pois. Aika rentoa oikeataan. Ja huomenna vain kaksoistunti ruotsia aamusta, sitten mahdollisesti kotiin. Mahtavaa. Eilen ei tullutkaan Columbinepostausta, tänään ehkä jos mitenkään jaksan. Tuntuu ihan siltä, että aivot ovat ottaneet vapaata, sillä syvällinen miettiminen tuottaa tuskaa. Outoa. Yleensä virkistyn siitä, mutta nyt vain masentaa. Enää vähän aikaa jouluun. En jotenkin pysty sisäistämään sitä, eikä se niin joululta tunnukaan, kun matkustamme korpeen pyhien ajaksi. En pääse dataamaan aattona. No nyyh. Sehän onkin suurin huolenaiheeni. Mitäköhän edes selitän? Ei hajuakaan. Ensi viikonloppuna tulee sentään mäkihyppyä. Ja vieläpä Trondheimissä. Jotain odotettavaa sentään. Aajfsifha0hhghgasadsd. Plöp. Minulla on taas kerran erittäin tylsää, joten pöllin Dark shadow:lta hyvän idean. Oikeastaan on pitänyt jo pitkään tehdä tällainen lista, mutta en ikinä ole saanut aikaiseksi. Esittelen siis seuraavassa listassa miehet, jotka miellyttävät eniten silmääni. Ainoa pointti tässä listauksessa on se, ettei minulla ole minkäänlaista yhtenevää makua. Outoa(ko?) Ei mitään järjestystä.  1. Simon AmmannSveitsiläinen mäkihyppääjä, joka on hyppinyt tornista alas jo reippaat puoli vuosikymmentä. Tilille on kertynyt pari olympiakultaa ja erinäinen kasa muita mitaleita. Simon ei nyt varsinaisesti ole komea, mutta minusta erittäin hyvännäköinen ja syötävä. Varsinkin livenä. Tekisi mieli mennä rutistamaan, kun toinen on niin pieni ja hento, että tuulikin vie mukanaan. Simi nyt vaan on yksinkertaisesti maailman söpöin otus ja ehdoton lempimäkihyppääjäni. Eihän sitä faktaa muuta mikään.  2. Paul BettanyBrittinäyttelijä, joka on jostain syystä jäänyt suurissa medioissa vähän huomiotta. En kyllä tajua miksi, miehen näyttelijäntaidot kun ovat huippuluokkaa. Tykkään ihan hirveästi Paulin silmistä, hymystä ja eleistä. Oikeastaan koko mies on ihan täydellinen paketti. En ennen tykännyt sellaisten ihmisten hymystä, joiden ikenet näkyvät hymyillessä, mutta Paulin "kohtaaminen" muutti kantani. Olen aika kateellinen Jennifer Connellylle, se täytyy myöntää.  3. Lars BystoelTuohon o -ja e -kirjaimen tilalle tulisi oikeasti sellainen hassu norjalainen kirjain, mutta en tähän hätään jaksa opetella tekemään sitä. Eli Larskin on mäkihyppääjä, kohta kolmikymppinen ja miljoonaan kertaan Norjan maajoukkueesta dumpattu. Aika räiskyvä persoona ja aina hankaluuksissa. Norjan Harri Olli. Ulkonäkö on täysi kymppi. Katsokaa nyt tuota profiilia! Ja silmät ovat ilmeisesti heikkouteni, koska Larsillakin ne ovat todella upeat ja erikoisen väriset. Tukkakin taipuu ihanasti. Aaah.  4. Sid ViciousNyt tähän väliin tällainen aika perus. Sid on minusta yksinkertaisesti tajuttoman kaunis jätkä, musiikillisista saavutuksista ei sitten tarvitse edes puhua. Oli sitten narkkari tai mitä muuta tahansa, niin ulkonäkö iskee kyllä tukkaa myöten totaalisesti. Myös se, miten hän soittaa bassoa joissain niistä vanhoista musiikkivideoista, on toisaalta hellyttävää toisaalta surullista. Ihan transsisa, vaikka ei varmaan tajua soittimesta mitään. Sid on vain liian kaunis minun silmilleni, ei sille mitään voi. ****** En keksi tähän hätään enempää, joten pitääpä laittaa lisää myöhemmin. Fiktiiviset henkilöt ovat paljon helpompia. Huomenna aamudataus ja Columbinepostaus. Toivottavasti.
 Just a day, just an ordinary day
just trying to get by
Just a boy, just an ordinary boy
but he was looking to the sky
Nyt ei pysty sanomaan mitään, fiilis on liian hyvä. Mäkihypyn maailmancup, Kuusamo, HS142-mäen lopputulokset:
1. Simon Ammann SUI 260,5 !!!!
2. Wolfgang Loitzl AUT 256,1
3. Gregor Schlierenzauer AUT 255,1
4. Thomas Morgenstern AUT 248,3
5. Anders Bardal NOR 244,5
6. Martin Koch AUT 241,8
7. Andreas Küttel SUI 231,9
8. Fumihisa Yumoto JPN 229,9
9. Ville Larinto FIN 229,6
10. Shohei Tochimoto JPN 225,8
SIMI VEI <3
huomenna. Huomenna lähden Rukalle katselemaan hyppijöitä, elämään elämäni parhaita hetkiä uudestaan, seisomaan lasisen taivaan alla mäkihyppytornin juurella ja katselemaan tähtiä. Uskomatonta. Ei sitä tunnelmaa voi sanoin kuvailla, eikä sitä voi ymmärtää, ellei ole itse kokenut. Vaikka pakkanen pureutuu luihin ja ytimiin asti, en silti voisi olla yhtään onnellisempi. Kerrankin tunnen kuuluvani joukkoon, olevani minä, enkä kukaan toinen. Mutta se on vasta huomenna. Tämä päivä pitäisi vielä jaksaa loppuun asti kunnialla. Äikän puheenvuoron pidin aamulla, heti sen jälkeen oli (helpohko) koe. Äsken kävin ryhmänohjaajani tentattavana ja hän sanoi, että voin päästä opiskelemaan psykologiaa ilman pitkää matikkaa, jos otan tilastomatematiikan kurssin tosissani. Ja tottakai minä otan, tulevaisuuteni eteen olen valmis uhrautumaan. Ainakin vähän. Kohta pitäisi mennä juoksemaan sukkulajuoksu. Turha kai sano, että ei yhtään huvittaisi. Sen jälkeen menen kirjakauppaan ostamaan koulukirjoja ja Anttilaan etsimään paria elokuvaa. Rahaakin on vaihteeksi ihan kivasti, ei tosin enää kauan. En ole juurikaan edennyt kirjoitusprojektissani. Haluaisin vain kirjoittaa sen lopun, surullisen ja dramaattisen, mutta teksti tarvitsee muutakin. Se tarvitsee hengen. Sellaisen oikeanlaisen. En tiedä. Menen nyt pois, illalla tulee ehkä lisää tekstiä. inhottavaa kirjoittaa koulun koneella. Ihan kuin kaikki kurkkisivat juuri minun puuhailujani. Everlasting waterfalls of pure happiness. Sitä odotellessa.  Keksin viimeinkin kunnollisen juonen tekstille, joka on pitkään kummitellut puolivalmiina päässäni. Olen etsinyt inspiraatiota, repinyt hiuksiani ja yrittänyt parhaani, mutta nyt vasta tärppäsi! Uskomatonta. Saa nyt nähdä mitä tästä tulee. Onneksi tänään on sentään aikaa kirjoittaa, kun huomenna ei ole koulua, ja torstaina äikän koe. Siihen en aio pahemmin lukea. Kohta koeviikko ohi. Sitten saan vihdoinkin hengähtää matkaamalla Rukalle katsomaan mäkikisoja. MÄKIKAUSI ALKAA. Vihdoinkin. Olen odotellut koko kesän ihan fiiliksissä. Nyt ei jaksa enempää kirjoittaa, menen suihkuun ja sitten palaan teksti-ideani pariin.
Kun olen yksin kotona, sytytän kaikki lamput. Vaikka valo palaa kirkkaana, se ei kuitenkaan kirkasta ajatuksia. Tunteet ovat kuolleet. Älä anna niiden vallita. Tee mitä haluat, tule muistetuksi. Kosketa, mutta älä anna muiden koskettaa. Hiivin paljain jaloin olohuoneen poikki sille toiselle ovelle. Ovelle, jonka takana sarastaa toisenlainen vapaus. Parketti polttaa jalkoja, mutta se ei ole mitään verrattuna...Mihin? ( Our species eat the wounded ones) Suljen avoimen ikkunan, ulkona tuikkivat tuhannet kynttilät. Se ei ole oikein. Suruliputus olisi parempi keino kuvata tätä tunnetta. Se on se tunne, jota kukaan ei tahdo nimetä. Sillä on terävät hampaat ja sapelikynnet. Ne pureutuvat ihooni uudelleen ja uudelleen. Silti ette liputa puolestani. Ajatukset harhaillen istun kylmälle lattialle. Tunnen kynttilöiden polttavan ihoani, mutta samalla oman sisäisen valoni paisuvan. Keräävän voimia. Se tahtoo olla vapaa. Vapaa muiden ihmisten kustannuksella, vapaa jakamaan oikeutta. Otan tumman kirjan tummasta hyllystä tummien liekkien alta. Sen sivut ovat ohuet kuin ihmiselämä, omani, toisten. Revin sivut yksitellen irti kaikkien niiden puolesta, jotka tiesivät. Tiesivät tiesivät välittivät olivat yksin. Älä sure. Minä kosketan kyllä sinuakin jääkylmillä käsilläni. Saat osasi. En tahdo kostoa, tahdon oikeuden. ( You may think the) Rakennan revityistä sivuista hiekkalinnoja. Vihaan, pelkään, rakastan, vihaan, pelkään, annan olla. Hiekkakukat sortuvat. Sammutan kaikki valot. Pimeys on armollinen ystävä. Sillä on omanlainen valonsa. Sen valo paljastaa pelkoni. Jos en olisikaan mitään, olisinko tyhjyys? En tahdo elää peläten. Peläten etten koskaan olisi mitään. Joillakin on sinisiä unelmia, minun huoneeni nurkissa lymyilevät mustat pedot. Vihasta sikiää hirviöitä, olen pian yksi niistä. Enkä koskaan enää ole yksi massasta. ( horror ends with the bullet in my head but) Avaan ulko-oven pimeydessä. Sen oikean oven. Toinen on vielä lukossa kaksinkertaisilla ketjuilla. Mutta se aukeaa pian. Pian pian pian pian. Kadut ja puistot, puistot ja kadut. Jokainen likainen ruohonkorsi tuntee sen. Jokainen keinu ja jokainen hiekanjyvä. Ne tärisevät kun tulen lähemmäs. Miksi? Olen jo sulkenut vihani ikkunat, jokainen ajatus omassa sellissään. Älä kysy. Olet väärässä. Anna minun tuntea se kaikki. Hiekanjyvät rahisevat jaloissani, kun kiipeän tikapuita. Tikapuita, jotka eivät johda taivaaseen. Ne johtavat pois. Sinä mietit vain miksi miksi miksi miksi. Se on turhaa. Siniset unelmat ovat turhia. Vain pelko on aitoa. Ja viha. Se rakentuu vapaudesta. ( you wouldn't be so lucky) Kestä vielä hetki. Vielä hetki pimeässä vankilassa. Sen vankilan rakensi moraali. Kukaan ei tule koskaan olemaan vapaa. Ei niin kauan, kun moraali saastuttaa meidät. Päästäessäni hirviön vapaaksi huomaat sen. Se ei ollutkaan unta. Eikä se ollut tottakaan. Se oli enemmän. Sinä rakensit sillan. Minä tuhoan sen vain painavilla askelillani. Tiilit murtuvat. Ihmiset eivät rakenna uutta. Ihmiset eivät rakenna mitään. He vain tuhoavat. Ja tuhoavat ja tuhoavat ja tuhoavat. Siirrän jalkani seuraavalle puolalle. Olen jo ylempänä kuin kukaan koskaan. Kuulen puolan raksahtavan. Se pettää muttei katkea. Anna kun sytytän valot päähäsi. Silloin huomaat. Huoneesi saavat uuden hallitsijan. ( call it revolution) Kasvoin elämälle. Nyt elän kuolemalle. Vihan suudelma maistuu paremmalta. Kerros toisensa jälkeen tunnen olevani enemmän. Enemmän enemmän enemmän. Kyyneleet kastelevat. Mutta aito tunne kastetaan vihalla. Portit aukeavat, etenen askelman toisensa jälkeen. Olen vapaa, vapaa ajattelemaan. Hiljaisuus. Onnen kohina korvissani viiltää tärykalvonne hajalle. Istu kanssani sohvalle. Jutellaan aiheesta. Sinä saat kertoa tunteistasi. Niin hän sanoo. Minä nauran. Pitkään, hyvin pitkään. Hän näyttää kauhistuneelta. Kasvojen takaa aistin ymmärryksen. Hän tahtoo osansa. Osansa minun täydellisyydestäni. Katkeamaton tanssi korvissani. Tikapuut vievät ylöspäin. Tasanteelta tasanteelle, kerroksesta toiseen. Hissin nappi on jumittunut. Viha puree sen köydet poikki. Sisällä on piilotettu maailma. Koko ihmiskunta tajuaa sen liian myöhään. ( Time to die, poor mates, you made me what I am) Tunne ei satuta. Sinä tiedät sen kyllä. Kun vihan hampaat pureutuvat lihaasi ja juokset peloissasi pitkin valkeaa käytävää. Minä en kävele perässäsi, mutta suutelen veren huuliltasi hellästi. Kynsiessäni viimeisetkin ihmisyyden rippeet itsestäni, en anna armoa. En tahdo enää pelätä. Pelko hallitsee, antaa kuvitelmille vallan. Rohkeutta ei ole. On vain mahdollisuuksia. Ei ole epätoivoa. On vain surua, vihaa, lannistumisen tunne syövyttää kyyneleet kasvoiltani. Kun ryömin pimeydessä takaisin tymmaan huoneeseeni, voin edelleen maistaa huuliltasi pisaroineen veren. Maailma tarvitsee minua. Sinä olet vain yksi muiden joukossa. Kämmeneni palavat tikapuiden moraalittomasta voimasta. En kuitenkaan välitä, sillä vihan avulla pystyn toteuttamaan kaiken. Lentämään lohikäärmeen siivin, tanssimaan kuin sadepisara aamukasteessa taivaallisella sillalla. Te sanotte hulluksi. Se ei ollut koskaan totta. ( I will sooner die than betray my own thoughts) Kun sinä laulat lauluasi menetetyille sieluille, minä olen jo kaukana. Ehkä sytytät heille samanlaisia kynttilöitä. Samanlaisia kuin ne, joita minä katselin. Jotka minä sammutin yhdellä jäätävällä henkäyksellä. Minä kykenin siihen, te ette. Se kertoo paljon. Paljon paljon paljon enemmän kuin ikiroutaiset sielunne pystyvät ymmärtämään. Maailma on paikka, jossa arvo ei ole enää käsite. Oikeus ei ole todistettua. Todistus ei ole oikeutta. Te puhutte vain mitä tahdotte, minä olen vapaa ajattelemaan. Vapaa moraalin taakasta ja yhteiskunnan kahleista. Viha on voimavarani, aseeni taistelussa yksinäisen ihmisen puolesta. Ehkä puheeni ovat hulluja. Ehkä liian täydellisiä korvillesi. Korville, jotka on täytetty valheellisilla lupauksilla paremmasta maailmasta. Sitä ei koskaan tule. Nyt aiot sanoa, että tiesit sen kyllä. Valehtelet taas. Laukaus joka valheesta. ( some people go trough life begging to be shot) Se päivä tulee vielä, jolloin maailman haavat kurotaan umpeen. Silloin minä saan uuden mahdollisuuden. Te kaikki rakastatte minua, uskotte siihen. Siihen, mihin minä uskoin. Tikapuiden puolat katkeavat. Olen jälleen yksin pimeydessä. Mutta onneksi tänään tiedän, mikä on oikein. ( Not a hero unless you die) ******* Jotain uudempaa angstia ja outoutta. Kursivoidut kohdat ovat Nightwishin kappaleesta The Kinslayer ja Eric Harrisin päiväkirjoista. Tykkään kommenteista. 
Cyanide & Happiness @ Explosm.netTämä on ollut ehkä yksi parhaista päivistä piiitkään aikaan. Jotenkin vain tuntuu, että kaikki sujuu tänään, eikä mikään hetkauta; en kykene vittuuntumaan tai suuttumaan, vaikka olisikin aihetta. Mahtavaa. Tällaista enemmänkin. Olin juhlimassa kaveriporukalla Emman syntymäpäiviä ja oli kyllä ihan uskomattoman kivaa. Syötiin Comicossa hyvää ruokaa ja puhuttiin kaikesta maan ja taivaan välillä. Kerrankin tuntui siltä, että olen osa porukkaa ja että minut hyväksytään täydellisesti tällaisena kuin olen. Kukaan ei vähätellyt mielipiteitäni, ilmassa oli vain hyvänlaatuista vittuilua. Tiedättehän, sellaista kivaa joka saa sinut tuntemaan itsesi tärkeäksi ja hyväksytyksi. Kukaan ei naura sinulle, vaan sinun kanssasi. Hih, latasin tänään Columbine high school massacre RPG:n koneelle. On muuten ihan järkyttävän vaikea peli. Olisi tehnyt mieli puolen tunnin hakkaamisen jälkeen heittää näppäimistä ikkunasta ulos ja koko masiina perässä. Ärsyttävää, kun en pääse etenemään mihinkään. Vaikka toisaalta, minähän feilaan jo ne 8 -vuotiaille tarkoitetut Harry potter -pelit, koska hermoni kärähtävät jos en pääse jotain tasoa ensimmäisellä kerralla läpi. Ja tänään tulee Jimiltä 21.00 Columbinen verilöyly. Kerrankin jotain mielenkiintoista siltä nikkarointi -kanavalta. Hmmm. Nothing left to say.  Väsyttää, mutta ei väsytä. Masentaa, mutta ei masenna. Sehän tässä juuri mättää. En osaa tunnistaa tunteitani, olen aina semiväsynyt, semimasentunut ja semivittuuntunut. En ikinä mitään kokonaan, vain puoliksi. Puolikas ihminen ja puolikkaat haaveet, puolikkaat tunteetkin. Haluaisin olla vaikka mitä, mutta koskaan en tule olemaan sellainen kuin haaveilen. Aina sorrun takaisin tähän normaaliin rutiinin, tylsyyteen ja hiljaisuuteen. En osaa olla minä, mutta en kukaan muukaan, en ainakaan oikeasti. En koskaan. En halua angstata, koska se on väärin niitä kohtaan, joilla on oikeasti ongelmia. Vaikka milloin minä olen viimeksi välittänyt siitä, mikä on väärin ketäkin kohtaan. Itseänihän minä aina ensimmäiseksi ajattelen, koska olen sellainen. Minä. Mutta rakastan silti läheisiäni paljon, sillä rakkaus ja itsekkyyshän ovat oikeastaan sama asia. Eivät todellakaan vastakohtia. Pitäisi oikeasti lukea fysiikkaa, mutta en jaksa. En yksinkertaisesti jaksa. Enköhän minä selviä siitä kokeesta ainakin rimaa hipoen. Ravaan tässä koko ajan tarkistamassa jonkun kaavan ja yksikön, kun luulen etten muista. Muistanhan minä kuitenkin. En jaksa nyt enempää. Maailma kaatuu päälle.
 Kolmen tunnin tiiviin matematiikkaputken jälkeen päätin raahautua tänne ja lepuutta aivojani (jälleen kerran) turhan blogeilun parissa. En kyllä edes tajua, miksi kirjoitan tänne. Onhan minulla sanottavaa joo, välissä vähän liikaakin, mutta jotenkin en osaa enää nykyään kääntää mitään luettavaan muotoon. En useimmiten itsekään tiedä, mitä ajattelen, joten miten ihmeessä voisin saada muut ihmiset tajuamaan ajatukseni? Aivan oikein, en mitenkään. Katsoin elen ajankohtaisen kakkosen teemailtaa, jossa puitiin koulukiusaamista ja siinä sivussa myös kouluampumisia. Minulla on aina jotain sanottavaa kyseisestä aiheesta, joten heittelin omia kommenttejani aika tiuhaan tahtiin. Olihan siellä studiossa ihan fiksuja puhujiakin, kyllä, mutta osalta tuli sellaista settiä että huh huh. Muutenkin minua nyppii aina, kun puhutaan moraalista. Sillä perustellaan asioita, sille annetaan ihan turhaa painoarvoa ja tekoja heitellään lokeroihin hyvät/pahat sen mukaan, millaisiksi moraali ne määrittelee. Minusta ei ole olemassa hyvää ja pahaa, ei oikeaa ja väärää, sillä ei kukaan voi päättää yksilön puolesta, mitä hän pitää arvokkaana tai "moraalisesti" oikeana. Nyky-yhteiskunnassahan se on juuri tätä; sinulle lyödään eteen ne arvot ja käyttäytymissäännöt, joiden mukaan sinun oletetaan elävän. Jos käy niin että hupsis, käyttäydytkin väärin tai arvosi ovat yhteisön mielestä vääriä, sinut heivataan yhteiskunnan ulkopuolelle. Ja tämä taas on useimpien mielestä moraalisesti väärin, mutta silti he syyllistyvät siihen. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Toisen terroristi on toisen vapaustaistelija, moraali rämpii pusikoissa ja vapaat ihmiset ajattelevat vapaasti. Kaiken muun rajoittamisen vielä kestän, mutta en sitä, että minulle kerrotaan mitä saan ajatella ja mitä en. Se saa näkemään punaista. You know what I hate?# Ihmisiä, jotka perustelevat mielipiteensä lauseilla "koska se vaan on niin" tai "kaikkihan sen tietää". #Ihmisiä, jotka saavat omantunnontuskia jokaisesta minikokoisesta asiasta. "Minulla on nyt niin huono omatunto kun söin sen viimeisen pullan eikä sille Liisalle jäänyt mitään". Syöty mikä syöty, tuskin se Liisa muistaa koko helvetin pullaa. # Ihmisiä, jotka eivät jaksa edes ajatella. # Ihmisiä, jotka moralisoivat kaikesta. # Muka suvaitsevaisia tyyppejä, jotka haukkuvat esim. ääriliikkeiden jäseniä idiooteiksi ja pitävät heitä huonompina ihmisinä kuin muita. Kyllä sen suvaitsevaisuuden pitäisi koskea kaikkia ihmisiä. # Sitä kun joku sanoo minulle "älä selitä" tai muuten vähättelee ajatuksiani. # Luulosairautta. Itse olen ehkä paras esimerkki tästä. # Sitä, että olen niin hemmetin tekotaiteellinen. Enkä edes tee mitään parantaakseni asiaa. # Ääliöitä, jotka eivät puhu mistään muusta kuin alkoholista ja tupakasta plus muista päihteistä. Kyllä niistä puhua saa, mutta ei 24/7. #Niitä jotka eivät tajua, että EN ole seuraava koulusurmaaja. # Niitä jotka hankkivat tahallaan itselleen vaikeuksia ja itkevät sitten, kuinka kaikki menee päin vittua. # Sitä, että kaikkia ja kaikkea pitäisi sääliä. # Niitä ihmisiä, jotka katsovat oikeudekseen haukkua minun lempimusiikkiani -ja elokuviani, mutta jotka suuttuvat verisesti jos itse teen samoin. # Ihmisiä, jotka pyytävät kritiikkiä ja sitä saatuaan eivät puhu minulle enää koskaan. # Tuulta mäkihyppykisojen aikaan. # Aliarvioimista ja aiheetonta kritiikkiä. Tähän hätään en keksi muuta, mutta en epäile, etteikö lisääkin olisi. Pitäisi varmaan joku päivä pistää päinvastainenkin lista tänne. Sen tekeminen on vain paaaaaljon hankalampaa. Mistähän lie johtuu? Heh. "YOU KNOW WHAT I LOVE!!?---Making fun of stupid people doing stupid things! Like one time when i was watching this freshman try to get on a computer that needed a password....he typed in the password........and waited. The retard didnt press enter or anything. He just waited. Then he started cussing at the computer saying it was screwed up. Then the freshman went and got a teacher and the fucking teacher could not figure out why it wasnt going anywhere!!! JESUS!! Personaly i think they should be shot."Se joka arvaa äskeisen tekstin kirjoittajan on keksinsä ansainnut. Ei ole edes hankalaa, kun tarkastelee tuon pätkän viimeistä lausetta. Tämä on kyllä hauskin juttu ikinä, ainakin itse nauran aina yhtä paljon. Miten noin pienestä asiasta voi saada noin raivoisan tunteenpurkauksen aikaan.  Huomenna haen uuden kirjani kirjakaupasta. Columbine: the questions that demand an answer on opuksen nimi. Katsotaan nyt, mitä sieltä tulee. Ei ole kyllä kyseinen kirjan sisällöstä pienintäkään hajua, mutta olettaisin sen kuitenkin liityvän aiheeseensa. Toivottavasti. Kohta pitäisi alkaa miettiä jouluakin. Lahjat ahdistavat minua, varsinkin niiden ostaminen. Rahaa menee ja hermot menee kaksinverroin enemmän. Inhoan kaupungissa pyörimistä silloin, kun sinne on oikeasti jotain asiaa. Matemaattinen mallintaminen on turhake.
Olisinkin tallannut. Kerkesin jo näiden parin kokeettoman kuukauden aikana unohtaa, kuinka helvetin rasittavaa matematiikka on. Ja varsinkin sen lukeminen ja opetteleminen ja kaikki se tuskallinen hipsuttelu, jota se vaatii. Alkoi jo hetki sitten tuntua siltä, että kohta paiskaan koko kirjan pihalle ja rakennan sen päälle oikein ISON lumiukon. Sitten en enää henno rikkoa sitä ukkoparkaa ja kaivaa sitä paskakirjaa sieltä alta esiin, joten heihei matikan koe, heihei pitkä matikka ja heihei hyväksytyt arvosanat. Heti tuntuu paremmalta kun purkaa vähän tunteitaan. Googlailin taas vaihteeksi Columbinea (pakkomielteinen?Minäkö?HÄH?), mutta en oikeastaan löytänyt mitään uutta. Sitä poikien itsemurhaakuvaahan ne tunkevat silmille joka hemmetin kuvahaussa, mutta en minä sitä jaksa enää katsella. Ensimmäisiä kertoja sen näkeminen ei tuntunut miltään, mutta nyt alkaa tuntua jo pahalta. Kuoleman lopullisuus on niin helvetin pelottavaa.  Otsikosta en sano enää mitään, koska te kaikki tiedätte, mitä mieltä olen siitä. Minäkun luulin, että hirviöt ovat sellaisia rumia sinisiä otuksia, joilla on sarvia päässä ja kaikkea muuta sellaista oheissälää. Ilmeisesti olin väärässä. Valaiskaa toki minua asioiden oikeasta laidasta. Oikeasti. Minusta sana "hirviö" pitäisi poistaa suomen kielestä (ja englanninkin ilmeisesti). Sitä käytetään väärin jatkuvasti. Oli vielä jotain muutakin sanottavaa, mutta en oikein muista sitä. Kaikki on nyt vaihteeksi niin hyvin lukuun ottamatta koepaniikkia ja koulua yleensäkin, ettei vitutakaan pahasti. En ole ihastunut keneenkään, tai olen oikeastaan, mutta en halua nyt mitään monimutkaisia ihmissuhdekoukeroita sotkemaan hyvää mieltäni. Haluan ajatella vain itseäni, itsekkäänä oleminen on elämän suola. Ainakin toisinaan. Onko huomenna keskiviikko? "Samalla kun tutkit aseita metsästysosastolla, kysy myyjältä millä osastolla masennuslääkkeet ovat." HAHAHAHAHA. Joo, tiedän, huono.
Olen taas sinkku. Hauskaa, upeaa, uskomattoman vapauttavaa ja kivaa. En ole enää sidottu keneenkään toiseen ihmiseen, ei enää tarvitse ajatella, mitä toinen ajattelee tai miten suhtautuu asioihin. Elän taas vain itseäni varten. Juuri niin kuin olen aina halunnut elää, mutta joku aina saapuu ja murskaa toiveeni. Tästä lähtien en suostu näyttelemään, vaan sanon asiat siten kuin ne ovat. Helpommin sanottu kuin tehty tosin. Olen kyllästynyt olemaan tällainen. Haluan, että kaikki näkevät minussa sen ihmisen, joka oikeasti olen. En halua, että uudet ihmiset luulevat minua ujoksi, syrjäytyneeksi ja muutenkin sellaiseksi, joka ei saa missään tilanteessa sanaakaan suustaan. Minulla on mielipiteitä, haluan sanoa ne, enkä välitä, vaikka joku pitäisikin minua niiden takia mielenvikaisena. Jokaisessa meissä asuu pieni psykopaatti, se pitää vaan päästää valloilleen. Tai no ei oikeastaan pidä. Ihan miten tykkää.  Huvittaisi hirveästi katsoa Veren vangit, mutta siihen ei taida olla ihan hetkeen aikaa. Vähän turhan pitkä leffa tällaiseen hetken mielijohde -katseluun. En olekaan katsonut kyseistä pätkää aikoihin, kyllästyin silloin vuosi sitten kun katsoin sen suunnilleen kerran päivässä. Ensimmäinen ja viimeinen elokuva, jossa Tom Cruise on hyvännäköinen. Ja Veren vangit on myös todiste siitä, että hän oikeasti osaa näytellä, vaikka usein muuta väitetäänkin. Uskomattomin vampyyri koskaan. Kaverit ovat sitä mieltä, että tuleva mieheni on väkivaltainen sadisti, joka heittelee minua pitkin seiniä. Miesmakuni on kuulema sen verran kyseenalainen. Varsinkin Schindlerin lista oli huolestuttava, kun muiden aika meni juutalaisten kohtaloa itkiessä, ja minä kuolasin Amon Goethia silmät lautasina. Ainakin osaan keskittyä olennaiseen. Natsiunivormut ovat liikaa missä leffassa tahansa varsinkin, jos ne on puettu vähänkään hyvännäköiselle ihmiselle. Eikä tarvitse edes olla hyvännäköinen. Lauantaina tuli Diktaattori televisiosta, kuolan Chaplinin Hitleriä koko elokuvan ajan. Tosin hiljaa sisäisesti, sillä isä ei välttämättä olisi arvostanut mielipiteitäni. Olihan se hyvä elokuva muutenkin, paitsi loppu oli oksettavan amerikkalainen. Nauroin kuitenkin itseni kipeäksi, kun Hitler (tai Hinkel) kiipeili verhoissa. Tsih. MÄKIKAUSI ALKAA IHAN KOHTA. Uskomatonta. Lalalaaa. Koko kesä on mennyt odotellessa hyppelyä, joten olen aika fiiliksissä. Talvi on sittenkin ihan kiva juttu.  Tämä kuva on ehkä vanhin ikinä, mutta ei vanhene koskaan. Jotenkin tuossa vaan tiivistyy kaikki se, mitä mäkihyppy parhaimmillaan on. En oikein osaa selittää, mutta kyllä sen ymmärtää, jos kyseistä lajia seuraa. Simon Ammann, ihmepoika ja kaikki kukkansa ansainnut positiivisuuden lähettiläs. Ikuinen tykkäys. Tämä blogi onkin tähän asti ollut aika mäkihypytön. Hassua, vaikka onhan minulla ihan oma blogi skijumpingkamalle, se vaan päivittyy aika harvoin näin kaudettomaan aikaan. Ja ehkä tulevaisuudessakin, sillä aikaa on VÄHÄN nykyään. Ei se meinaa riittää kuin kavereihin, jonkinmoiseen konettamiseen ja kouluun. Eikä sitä oikeastaan muuta tarvitakaan. Haluan mäkiviikolle. Se unelma ei tosin taida toteutua vielä moneen moneen vuoteen, ellei isä sitten voita lotossa ja äidy kunnon tuhlariksi. Tuskinpa. Ensi kesänä lähdetään Milanoon, eikä minulla ollut tietenkään sananvaltaa asiaan. Mieluummin olisin halunnut Sveitsiin. Kuka muuten lähtee kanssani Coloradoon keväällä 2012? Tassua vaan pystyyn jos löytyy vapaaehtoisia 8) Ajattelin pyytää tuota matkaa ylioppilaslahjaksi (miten niin suunnittelen asioita etukäteen?), koska tuskin pääsen sitä ennen lähtemään. Littleton tottakai matkakohteena ja Columbine high school massacren kolmannentoista vuosipäivän aikoihin ajattelin matkustaa. Sinne ilmapiiriä haistelemaan ja nauttimaan (ei varmaan oikea sana) tunnelmasta. Päivä päivien joukossa. Haha.
Olen miettinyt viime aikoina vähän liikaa tulevaisuuttani ja kaikkea sitä, mitä se tulee pitämään sisällään. Olen tajunnut, että olen kulkenut ihan väärään suuntaan näiden kaikkien lääkärihaaveideni kanssa, sillä en usko, että minusta olisi siihen työhön. En vain yksinkertaisesti pystyisi työskentelemään lääkärinä, olemaan ihmisille kiltti ja ymmärtäväinen, vaikka he olisivat täysiä idiootteja. Minulta ei heru sääliä helposti kenellekään, joten olisinpa sitten ihan oikea ihminen tähän ammattiin. Kaikki varmaan tykkäisivät kylmästä ja tunteettomasta lääkäristä, joka tirkuisi potilaskansioiden takana heidän vaivoilleen. Heheh, tulevaisuuden ala. Haluaisin mieluummin olla oikeuslääkäri, sillä kuolleethan eivät tunnetusti väittele eivätkä valita. Heti kuulostaa paremmalta. Nyt vituttaa rankasti, mutta toisaalta ei tippaakaan. Aika yleinen tunnetila minulle. Kaveri juuri kertoi, miten oli jäänyt kiinni juomisesta. Taas. Panee ajatelemaan, kuinka tyhmiä ihmiset voivat olla. Virheistä kuuluisi oppia, ei toistaa niitä samoja mokia vuodesta toiseen ja päivästä toiseen. Kyseinen kaveri on ollut varmaan miljoonia kertoja kotiarestissa juomisen takia, mutta ei silti ole ikinä YHTÄÄN varovaisempi. Juominen on aivan hemmetin tyhmää, mutta vielä tyhmempää on jäädä kiinni. Huoh. Huomasin juuri että hypin aiheesta toiseen kuin mikäkin kirppu. Voisi ehkä harjoitella jotain jäsennystä tai jotain. Mitä se ikinä onkaan. Sitä että hypitään aiheesta toiseen hallitusti ja nätisti ilman mitään piruetteja. Argh. luettele viisi biisiä joista pidät juuri nyt 1. KMFDM - Waste 2. Sara MacLachlan - Angel 3. Pop will eat itself - Ich bin ein auslander 4. Dan Hill - Long road 5. Flyleaf - Cassie luettele viisi suosikkibändiäsi juuri nyt 1. KMFDM 2. Leevi and the leavings 3. Flyleaf 4. The Beautiful south 5. Fool's garden luettele viisi musikaalista idoliasi juuri nyt 1. Sascha Konietzko 2. John Lydon 3. Jerry Lee Lewis 4. Lily Allen 5. Gösta Sundqvist luettele viisi elokuvaa joista pidät 1. Klass 2. Unelmien sielunmessu 3. Brokeback mountain 4. Zero day 5. Kaunis mieli luettele viisi tv-sarjaa joista pidät 1. Pako 2. Täydelliset naiset 3. Frasier 4. LOST 5. Salatut elämät luettele viisi tärkeintä esinettäsi 1. Kone 2. Puhelin 3. Mp3 4. Radio 5. Pörrötossut luettele viisi pakkomielteeksi tai riippuvuuden kohteeksesi luokiteltavaa asiaa 1. Columbine 2. Internet 3. Musiikki 4. Provosointi 5. Tee luettele viisi paikkaa, joissa viihdyt parhaiten koko maailmassa 1. Olohuoneen sohva 2. Kaupunki 3. Talli 4. Kirjasto 5. Tämä paikka tässä näin luettele viisi syytä miksi tämä päivä on hyvä 1. Kissa oli söpö 2. Mummolassa oli rauhallista 3. Sai nukkua pitkään 4. Tulee Idols 5. Sai vämpylöitä Voivoi. En edes halua tietää mitä tästä viikosta tulee. Luultavasti ei mitään. Vihdoinkin PERJANTAI. Nyt on kyllä ihan mahtava fiilis. Roolipelaamista, kone ja KMFDM. Vielä joku kunnon riita pitäisi kehittää jollain puolivillaisella foorumilla, niin iltani olisi perfecto. On se kumma miten herkkiä jotkut ovat provosoimiselle. Yksikin harkitusti väärä sana niin saat kymmenen ihmistä kimppuunsi. Ahhaaahaa, rakastan olla vittumainen ihminen. Pitäisi varmaan kirjoittaa äikän essee uusiksi, tuli eilen sen verran rankkaa tekstiä. Esseessä piti käsitellä kirjoittamista ja hyvän kirjoitustaidon merkitystä nykymaailmassa, mutta minäpäs haukuin nykyisen koulukirjoittamisen kapea-alaiseksi ja todella ei-luovuutta korostavaksi. Sen lisäksi selitin jotain siitä, miten nykyään hyvä kirjoitustaito on pikemminkin kirous kuin siunaus, koska pitää miettiä niin tarkkaan mitä kirjoittaa ja millä lauseilla. Nykyään kaikki otetaan niin hemmetin suoraan eikä muisteta, ettei kukaan kirjoittaja ole toteuttamassa kaikkea mistä kirjoittaa. Itsekin olen kirjoittanut insestiä, mutta ei minulla itselläni ole mitään intressejä kyseiseen toimintaan. Silti jotkut ihmiset pitäisivät minua sairaana. Voi miten rakastankaan nykymaailman rajoittuneisuutta. Olen muuten huomannut, että 80% ajasta melkein tykkään itsestäni. Pidän ajattelutavoistani ja itsestäni ihmisenä. Ulkonäöstäni en juurikaan pidä, mutta eihän se kuitenkaan ole kaikki. Paljon mieluummin olisi ruma ja älykäs kuin kaunis ja tyhmä kuin saapas. En nyt sano olevani mitenkään erityisen fiksu, mutta itseään on paha arvostella. En siis sano yhtään mitään. Voisin käväistä Columbinesitellä katselemassa olisiko päivityksiä tullut. Muutenkin voisi lueskella vähän jotain aiheesta, kuviakin katsella. Nyt on sellainen olo, etten hätkähdä mistään.  Tämä kuva tässä muodossa ja rajaamattomanakin saa minut aina jotenkin...vaikuttuneeksi? Jotenkin uskomaton juttu kuitenkin. Siellä ne pojat vaan chillaavat aseet kädessä rennosti ihan kuin kyseessä olisi jokin ihan normipäivä. Tunnelma mahtoi tosin olla aika normipäivästä poikkeava. Löysin ihan järjettömän sivun, jossa oikein viljellään salaliittoteorioita. Mikä ihmisillä on, kun ei vieläkään voi hyväksyä kaiken olevan (ainakin suurimmaksi osaksi) ohi. http://www.erichufschmid.net/Columbine-DonnaTaylor.html Mitä jos Eric ja Dylan murhattiin? Mitä jos tappajia olikin useampia? Mark Taylorin äiti kertoo: "Columbine oli minusta aina outo koulu." Hajoaako pää tällaisia lukiessa? Kyllä. Inhoan muuten ihmisiä, joiden mielestä vakavista asioista ei saa laskea leikkiä. En siis meinaa mitään ihan kauheita vitsejä, vaan jotain kevyttä läppää. Itse tulee heitettyä sitä vähän joka asiasta ja sitten on jälkeenpäin on sellainen "Saakohan tuolle edes nauraa" -olo. Tätä tänään. |
|
